En nyt sano, että tämä oli ihan iisipiisi tehdä, koskapa työn ja tuskankin takana oli saada viulun näkönen viulu. Onneksi oli kuopuksen nurkassa mun vanha viulu, josta kuikuilin mallia ja mittailin. Lussapisteitä on toki annettava omalle armastukselle, joka vuoleskeli ensin tuon viulun aihion, minä vaan sitten nuita pikkujuttuja lisäilin ja hioin ja aivastelin ja kiroilin ja sen semmoista. ;)



Ja toiselta kantilta pikkusen epäselvempi kuvatus:

Toiste enemmän, nyt ei oikein luista juttu enää. Taidan lähtä seivästään nukkumattia... :D