Herratun aika nähköön!! Vastahan se syntyi tuo pieni poika, minun pienimmäinen vauva (joku ilkeämielinen saattaisi sanoa, että siitä on kyllä yli 20 vuotta).
En ole oikein osannut muuta kuin naureskella koko illan! Ihana asia!! (tulipa huutomerkkejä oikein olan takaa).
Siinä sitten innoissani kaivoin massat kaapista ja päätin leipasta. Ensin tuli suklaakräämitorttua ja appelsiinimitälie -leivoksia. Lautasena on pompannappi. Nuo englannin lakut on vaan värinä tuossa, ne on tehty jo aiemmin.
Ja sitten niitä talossa kauan kaivattuja korvapuusteja. Aika lailla tummia ovat, mutta leipurilla oli nyt tämmöinen päivä. Välissä on kanelia aivan oikeasti ja päällä melko ronskisti sokeria (siis suolaa liimattuna). Keskimmäinen meinotteli, että taitaa äitimuorin harrastus mennä vähän liian pitkälle, kun tuon kokoisia paakkelsseja aletaan oikein paistamaan uunissa.
